1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
114
115
116
117
118
119
120
121
|
MÄKÄRÄ.
_(Kumarrellen sakastin rappusilla.)_ Hyvä herra, armollinen
kirkonpalvelija...
SUNTIO.
Ka, mene, mene! Ei tänne saa tulla.
MÄKÄRÄ.
Enhän minä .. suokaa anteeksi.. Olisin vaan kaikessa nöyryydessäni
tullut herran temppeliin.
SUNTIO.
Sinä et kuitenkaan malta olla yhdessä kohden. Juoksentelet ympäri
kirkkoa ja höpiset jonkin joutavaa.
MÄKÄRÄ.
He, hee.. Höpisenkö minä?.. No ei sitten. Tämä pääkartano ei tahdo taas
pitää kutiaan. _(Hän nauraa kähäyttää.)_
SUNTIO.
Senpätähden saat pysyä poikessa.
MÄKÄRÄ.
_(Vedet silmissä.)_ Ni-ni-niinhän tuota pitänee.. Kas, pääsky lensi..
Mutta mitä pahaa minä sitten olen tehnyt, kun sinä minua ajelet kirkosta
pois?
SUNTIO.
Ethän sinä pysy yhdessä kohdenkaan, ja kun pappi saarnassaan muun muassa
sanoi: kyllä herra hullut hoitaa, niin silloin sinä heti ääneen huusit
että kyllä se hoitaa. Sopiiko tämä nyt kirkossa?
MÄKÄRÄ.
_(On hetken alakuloisen näköinen, mutta sitten iloisesti.)_ Mutta
hoitaakinhan se. Mitäs pahaa siinä on?
SUNTIO.
Eihän kirkossa saa huutaa ja juoksennella. Ymmärräthän sen sinäkin.
MÄKÄRÄ.
Niin .. niinhän se on, eihän sitä saisi, vaan kun ne henget viettelevät,
niin minkäpä sille taitaa.
SUNTIO.
Miten ne henget viettelevät?
MÄKÄRÄ.
Nekö? Nehän pitävät Mäkärää aivan narrillaan. Suhkavat kirkossakin
korvaan: juokse, juokse!.. ja silloin täytyy juosta. Toinen tulee ja
kuiskaa: elä vainenkaan juokse, elä vainenkaan juokse, mutta huuda .. ja
minä huudan. Muutoin ne tekisivät kerrassa kummia, niitä täytyy totella.
Kyllä ne kirkossa kumminkin vähän siivommalla ovat, mutta, vie sun, kun
ne kotona vehkeilevät, niin jos siinä ei ole sen seitsemässäkin
höyräkässä. Se pappa-piru on -- koira vieköön -- kaikista ilkein ..
katsos.. _(Hän levittää kätensä ja sormensa, panee naamansa hyvin julman
näköiseksi, irvistää ja hyppää suntioon päin.)_ Näin se tekee.
_(SUNTIO ärjäsee ja vetäytyy säikähtäen taaksepäin.)_
MÄKÄRÄ.
_(Nauraa viekkaasti ja räpyttää silmiään.)_ Ei tämä mitään Ole sen
suhteen.. Vaan niin se tekee ja ottaa kirveen penkin alta ja huutaa:
Mäkärä, pane pää pölkylle! Ja jos minä silloin en olisi tiukkana ja
sukkelana, niin arvaathan sen, mitä se piru silloin tekisi. Mutta minä
hyppään näin ikään .. taaksepäin, kun se tulee kirveineen ja manaan
häntä jumalan nimessä menemään pois. Sitten se vähitellen vetäytyy
jonkun pimeän nurkan kautta pellolle, mutta kauvanhan peijakkaan mustat
silmät sieltä vielä kiiluvat.
SUNTIO.
Katsos peijakasta. Kyllä kai se minua peloittaisi.
MÄKÄRÄ.
Vaarassa niiden kanssa toki onkin tuolla kulkiessaan. Kun vaan kaivon
kohdalle sattuu, niin silloin tuo, joka on kaikista suurin roisto, tuo
Ansgaarius, joka kirkkoonkin tulee .. se tuntuu aivan kuin niskasta
kiini ottavan ja suhkaa: Mäkärä, Mäkärä, hyppää kaivoon! Vaan silloin
minä pyöräytän sitä tuolla lailla .. ja alan juosta sen minkä käpälästä
lähtee.. Kas, kas; tuolla kun oriit tappelevat.
SUNTIO.
_(Juoksee katsomaan.)_ Missä .. missä?
MÄKÄRÄ.
_(Kiiruhtaa sakastin rappusia ylös päästäkseen kirkkoon.)_ Siellä,
siellä.. He, he, he!.. He, he, he!
SUNTIO.
_(Rientää heti Mäkärän perästä ja tapaa hänet kiini vaatteen liepeestä
juuri sakastin ovella.)_ Eläpäs menekään.. Kas peijakkaan, kun oli
sukkela.
MÄKÄRÄ.
_(Vetäytyy siivosti takaisin ja viekkaasti nauraen räpyttää silmiään.)_
Ilmanhan minä vaan säikäytin. Pidä vasta ovesi tarkemmin kiini, ettei
syntinen kirkkoon pääse.. Hähä! Jo tulen.
_(SUNTIO menee sakastiin ja sukkelasti vetää oven kiini jälessään.)_
MÄKÄRÄ.
|
